Archive for April, 2011


27.4.2011

April 27, 2011 kategoriasta Uutisia joelta

Toukokuu lähestyy kovaa vauhtia, joka tietää sitä että pian koittaa taimenenpyytäjien kulta-aika isojen ja kirkkaiden taimenten saapuessa jokeen norssin perässä. Varma merkki norssien tulosta on joen yllä kaakattavat lokit. Ruskilassa oli tänään sen verran paljon elämää ettei jäänyt epäselväksi, mikä joessa on meneillään. Lokit saivat ainakin helpon lounaan harventamalla pinnan  tuntumassa uivia kalaparvia tasaisen varmasti. Varmaa on kuitenkin se, että pian myös kalamiehet alkavat saada saalista. Innokkaimmat ovat jo kerenneet ottamaan tuntumaa jokeen ja huhut kertovat ensimmäisistä saaduista nousutaimenista. Taimenta siis on jo joessa, mutta suurimmat määrät ovat vasta tulon päällä. Kukaan ei ole vielä myöhästynyt tämän kevään karkeloista.

 

Veden väri ja määrä noudattaa edelleen tulvan tunnusmerkkejä. Näkösyvyys on 30 sentin hujakoilla ja sitä virtaa monien mielestä enemmän kuin tarpeeksi, reilusti päälle 350 kuutiota. Päivän aikana vedenpinta laski jonkun verran joten oikeaan suuntaan ollaan menossa. Veden lämpö sitä vastoin on noussut jo lähelle kahdeksaa astetta mikä ei ole ollenkaan huono asia.  Mikäli sateet eivät sotke veden väriä uudemman kerran, kannattaa vapun jälkeisellä viikolla ruveta suunnittelemaan vakavissaan reissua Nakkilaan.

 

15.4.2011

April 17, 2011 kategoriasta Uutisia joelta

Lämmenneet säät ovat saaneet lumet sulamaan vauhdilla ja samalla Kokemäenjoen tulvimaan. Loimijoki on värjännyt veden perinteiseen tyyliin melkoisen synkkään väriin. Joki pysynee kalastuskelvottomassa kunnossa vielä ainakin viikon, joten ne jotka eivät vielä ole käyneet avaamassa kautta, joutuvat vielä hetken odottamaan. Virtaamien pienenemistä odotellessa on puuveneiden omistajilla hyvää aikaa veneiden tervaukseen ja viehenikkareilla valmistaa viimeiset ottikoneet tulevalle kaudelle. Mennyt talvi ei lupaile mitään suurta taimenjuhlaa keväästä, mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kuukauden päästä olemme paljon viisaampia tämän asian tiimoilta. Alla perinteistä näkymää Arantilasta huhtikuun puolen välin aikoihin.

Lohen ja meritaimenen soutu Kokemäenjoella

Kirjoittanut: Lasse Pauhe, 2007

 

Harjavallan voimalaitoksen alapuolisen Kokemäenjoen suosio merilohen/meritaimenen kalastuspaikkana on vahvassa nousussa. Tästä syystä on tarpeen esitellä aluetta tarkemmin sitä tuntemattomille, sillä kyseessä on hyvinkin varteenotettava, mutta oikukas lohi/taimenjoki.

Tässä artikkelissa käsitellään lähinnä merilohen ja meritaimenen soutukalastusta Kokemäenjoella. Pieniä vinkkejä muihinkin kalastusmuotoihin saattaa rivien välistä löytyä, ja ottipaikathan ovat monesti samoja joka välineillä. Soutajan on syytä muistaa, että joen sääntöjen mukaan soutaja väistää rannalta kalastajaa. Kaikille joen kalastajille sopii kuitenkin vanha fraasi ”sopu sijaa antaa”.

 

Joki

 

Merilohen ja meritaimenen kalastajan osalta Kokemäenjoki ”alkaa” Harjavallan voimalaitoksen alapuolelta ja jatkuu noin 13 km:n päässä sijaitsevaan Ruskilankoskeen asti. Varsinaisia koski/nivapaikkoja tälle matkalle mahtuu seitsemän. Ennen mitään syvempää analyysiä kalapaikoista on syytä todeta, että kaikkien paikkojen kalastus on todella vahvasti riippuvainen voimalaitoksen juoksuttaman veden määrästä. Juoksutus saattaa yhden päivänkin aikana vaihdella useita satoja kuutioita sekunnissa ollen vähimmillään yleensä noin 50 kuutiota sekunnissa ja enimmillään noin 700 kuutiota sekunnissa. Tästä johtuen voi veden korkeus muuttua metrinkin verran lyhyessä ajassa.

Virtaus on yleensä korkeimmillaan päivällä ja alhaisimmillaan yöllä. Näissä virran nousuissa ja laskuissa kannattaa kalamiehen olla hyvin hereillä, sillä ne ovat hyvin usein kaloja aktivoiva tekijä. Tosin soutajan kannalta veden lasku on usein koko kalastuksen ”tappava” tekijä, koska veden liike voi pahimmillaan loppua lähes kokonaan. Juoksutuksia voi seurata www.ymparisto.fi -sivujen vesistöennuste -osiosta. Katsomalla jokaisen kalastamansa päivän toteutuneen virtauksen pääsee nopeasti kärryille kulloisestakin juoksutuksen määrästä. Tämän jälkeen on helpompi seurata tässäkin jutussa käytettyjä virtauslukuja.

Toinen hyvin ratkaisevasti kalastukseen vaikuttava tekijä on veden väri. Jos yläjuoksulla Kokemäenjokeen laskevan Loimijoen virtaus nousee sadejaksojen aikana useampaan kymmeneen tai jopa sataan kuutioon sekunnissa tarkoittaa se alajuoksulla sitä, että näkyvyys vedessä on  muutaman päivän päästä pahimmillaan vain muutaman sentin luokkaa. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa kalastusta huomattavasti ja saa suurimman osan kalastajista jäämään kotiin. Silti osaava voi saada kalan näissäkin olosuhteissa, mutta kovin mieltä ylentävää ei kalastus näissä olosuhteissa ole. Normaali näkösyvyys joessa on puolen metrin luokkaa, mutta vaihtelee siis kovasti riippuen sateista.

 

 

Soutajan vuodenajat

 

Kevät

 

Kevät on nousutaimenten aikaa. Kevättaimenten kalastuskausi alkaa likaisten sulamisvesien selkiydyttyä. Yleensä tämä tapahtuu huhtikuun loppupuolella. Tästä eteenpäin taimenkausi kestää kesäkuun puolelle. Nousutaimenen voi tosin joesta saada kaikkina vuodenaikoina, mutta paras aika on juuri kevät, jolloin taimenet nousevat norssin perässä jokeen.

Viime vuodet ovat olleet erittäin hyviä taimenvuosia Kokemäenjoella. Taimenten koko on hyvinkin ”karkeaa”. Keskipaino pyörii kolmen kilon tietämillä eikä viiden kilon kala ole suurikaan uutinen. Isoimmat taimenet venyttävät puntaria 6-9 kg:n korville. Saalismäärien arviointi on vaikeaa, sillä mitään virallista saalistilastoa ei Kokemäenjoella ole. Kuitenkin arviolta esimerkiksi viime vuoden osalta kevättaimenten saalismäärä vapavälinein oli varmasti pitkälti toista sataa yksilöä, ellei enemmänkin. Talvikkolohet ja -taimenet ovat yleensä tässä vaiheessa jo valahtaneet tulvien mukana mereen.

 

 

Kesä

 

Juhannuksen tietämillä nousevat ensimmäiset lohet jokeen. Kesälohi on soutajalle äärimmäisen haasteellinen kala. Kesä- ja heinäkuun aikana soutajien saalislohet voi yleensä laskea kahden käden sormilla. Soutukalastajan osalta isoa osaa nousulohen kalastuksessa näyttelee veden lämpö. Jos vesi pysyttelee nousuaikaan alle kahdessakymmenessä asteessa, kannattaa suunnata joelle. Veden lämmön noustessa yli 20 asteen alkaa lohen saanti olla todella kortilla.

Toinen tärkeä tekijä – ellei tärkein – on osua paikalle samaan aikaan kuin nousuparvi. Juuri nousseet kalat ovat huomattavasti hanakampia ottamaan vieheeseen kuin jokeen jo asettuneet kalat. Eli lohen saanti vaatii ahkeraa päivystystä joella. Yleisimmin kesälohien suusta löytyy vaappu tai lusikka, mutta myös perhoa soutamalla on kaloja saatu.

Kesän aikana nousee jokeen jonkin verran myös taimenta, ja ne ovat lohia hanakampia ottamaan. Kesätaimenet ovat monesti varsin kookkaita. Myös kevään jälkeen jokeen asettuneet jo hieman väriä saaneet taimenet voivat vapaa taivuttaa. Useimmat tärpit kesäaikaan ovat kuitenkin jokeen istutettujen kirjolohien ja turpien aikaansaamia. Yhteenvetona voi sanoa, että kesäkuukaudet ovat soutajalle koko vuoden haasteellisimmat.

 

 

Syksy

 

Syksy on soutajan kulta-aikaa. Veden viiletessä alkaa lohien kiinnostus vieheitä kohtaan kasvaa ja kudulle jääneet taimenetkin aktivoituvat. Ruokapöytään näistä kaloista on harvoin, mutta myöhäisiäkin nousijoita on joukossa. Tummien kalojen vapautus on tähän vuodenaikaan järkevä temppu. Vapauttamisen johdosta sama kala voi kuitenkin pistää toisen kalastajan suunpielet hymyyn, tai vapautettu kala saattaa nousta seuraavana vuonna jokeen todellisena mörssärinä. C/R-kulttuuri ei ainakaan toistaiseksi ole joella kovin vahva, mutta muutamat sitäkin ilahduttavasti jo harrastavat.

Syyskuussa lohet ja taimenet ovat levittäytyneinä laajoille alueille ja kalan saantiin joka koskella on hyvä mahdollisuus. Mitä pidemmälle syksy etenee sitä enemmän kalat hakeutuvat kutupaikoilleen. Kutupaikat tosin vaihtelevat paljon riippuen veden korkeudesta. Loppusyksystä alkaa nousutaimenten toinen päänousu, jolloin monet siirtyvät tavoittelemaan niitä. Lohen ja taimenen syysrauhoitus on Nakkilan koskilla kumottu.

 

 

Talvi

 

Talvella kalastus joella on vähäistä, mutta talvi on soutajalle kuitenkin hyvää aikaa. Kirkasta taimenta on joessa läpi talven ja aika-ajoin myös talvikkolohet ja -taimenet nostattavat pulssia. Suurin soutua talvella haittaava tekijä on joen jäätyminen, joka estää joella liikkumista tehokkaasti. Lauhoina talvipäivinä voi joella kuitenkin päästä hyviin tuloksiin.

 

 

Kalapaikat

 

Ruskilankoski

 

Ensimmäisenä mereltä päin kaloille tulee vastaan Ruskilankoski. Ruskila on keväällä erinomainen taimenpaikka ja ehkä koko joen kaunein kalapaikka. Kosken paras ottipaikka lähes joka vedenkorkeudella on kosken leveä niska. Niskalla on lukematon määrä nousutaimenia kohdannut tiensä pään. Myös kosken alapuoli on hyvää kalapaikkaa, alapuolen ottipaikat vaihtelevat virtauksen mukaan.

Lohien osalta Ruskila on viime vuosina ollut vaisu ja nousuparvetkin pyyhkäisevät koskesta nopeasti ohi. Virtauksen noustessa yli 300 kuution alkaa veden vauhti olla niin kova, ettei järkevä kalastus onnistu. Parhaimmillaan Ruskila on 100-200 kuution juoksutuksilla.

Ruskilan ajolinja matalalla vedellä moottorilla ajaessa menee kosken alla pohjoispuolta vaihtuen ennen niskaa lähemmäksi etelärantaa.

 

Arantilankoski

 

Seuraava koski ylävirtaan on Arantilankoski. Paikka on todella helposti saavutettava joen yli menevän tien johdosta. Saman seikan vuoksi kalastuspaine on Arantilassa joen kovin. Arantilasta tavoittaa hyvin lohen ja taimenen lähes kaikkina vuodenaikoina.

Soutukalastus koskessa keskittyy niskoille, joita on veden korkeudesta riippuen 2-3. Ylin niska eli ”ykkönen” on näistä ehkä saalisvarmin. Korkealla vedellä kala ottaa yleensä niskan yläpuolella olevan kivikon tuntumasta. Matalalla vedellä kalapaikat siirtyvät lähemmäksi kosken nielua. Matalalla vedellä niskan keskellä oleva ”keskikivi” on hyvä ottipaikka. Ykkösniskan eteläranta on yksityisaluetta, joten sinne ei saa rantautua.

Seuraavaksi koskessa tulee niin sanottu ”väliniska”. Korkealla vedellä ottipaikat painottuvat niskan molempiin laitoihin, joissa sijaitsee hyviä kiven murkuloita kalojen piilopaikoiksi. Matalammalla vedellä kalapaikat siirtyvät enemmän keskivirtaan.

Matalalla vedellä koskesta erottuu kolmaskin niska heti maantiesillan alapuolella. Paikka on hyvää lohialuetta loppusyksystä. Tätä paikkaa soutaessa on hyvä olla suunnitelmat selvillä jos kala nappaa sillä alapuolen koski on niin kova, ettei sinne yleensä ole veneen kanssa asiaa, varsinkaan yksin.

Arantilan kalastus vaikeutuu huomattavasti yli 300 kuution virroilla, jolloin virta nousee suurimmalta osin liian kovaksi soutamiseen. Parhaimmillaan paikka on 100-200 kuution virroilla.

Arantilan ajolinja matalalla vedellä moottorilla ajaessa menee alimmassa koskessa ensin pääuoman pohjoisreunaa vaihtuen noin puolessa välissä koskea lähemmäksi etelärantaa. Kaksi ylimpää koskea ajetaan lähes keskeltä läpi. Varo yläniskalla keskikiveä.

 

Pämppi

 

Seuraavana joessa ylöspäin on Pämppi, joka on lyhyt koski ja nopeasti kalastettu. Kosken pohjoisranta on hyvää kalapaikkaa johtuen isosta louhikosta koko kosken matkalla. Eteläranta on hyvin syvä aina niskalle asti, jossa joki mataloituu selkeästi. Koko niska on hyvää kalapaikkaa. Kosken alla pohjoispuolella on iso kiviröykkiö, josta on myös nousutaimenia narautettu. Pämppi on hyvä nousukalan paikka. Esimerkiksi suurin osa heinäkuun -07 lohista narautettiin Pämpiltä. Pämpin pohjoisranta on yksityisaluetta, joten sinne ei saa rantautua.

Paikka on parhaimmillaan 80-150 kuution virroilla. Kalastus vaikeutuu Pämpillä yli 200 kuution virrassa. Pämppi on keskeltä syvä koko matkaltaan, joten moottorilla voi ajaa huoletta keskeltä koskea.

 

Tyni

 

Ylävirtaan ajettaessa tulee koskista seuraavaksi vastaan Tyni. Paikka on Kortteenkarin ohella ehkä parhaiten soutuun soveltuva paikka. Tyni on noin 100 metriä pitkä, suhteellisen tasavirtainen niva/koskipätkä, josta voi kalan tavoittaa lähes joka paikasta. Parhaimpina paikkoina ovat kuitenkin matalalla vedellä pohjoisrannan etureunan karikko ja kosken loppuliuku, korkealla vedellä niska. Tyni on erinomainen lohi- ja taimenpaikka lähestulkoon läpi vuoden.

Parhaimmillaan Tyni on 80-200 kuution virtauksilla. Pienellä juoksutuksella Tynin järkevä soutaminen tapahtuu ylävirtaan. Yli 250 kuution juoksutuksissa Tynin soutaminen ei ole enää kovin mielekästä.

Ajolinja Tynillä matalalla vedellä menee loppuliu’ussa noin 15-20 metrin etäisyydellä etelärannasta. Loppuosa ajetaan enemmän pohjoisrannan puolta.

 

Kortteenkari

 

Noin 100 metriä Tynin yläpuolella tulee vastaan Kortteenkari. Kortteenkari on erinomaisesti soutuun soveltuva noin sadan metrin mittainen koskipätkä, tästä syystä pätkällä on ajoittain ruuhkaa. Joen suurimmat lohet saadaan usein juuri Kortteelta. 20 kiloakin on rikottu, eli isoa lohta hamuavan kannattaa pistää Korte mieleensä. Ja vaikkei se iso nappaisikaan, on pienempää kalaa tarjolla hyvin läpi vuoden.

Matalalla vedellä Korte saa enemmän koskimaisia piirteitä ja joesta erottuu selkeästi kaksi eri niskaa. Parhaita ottipaikkoja matalalla vedellä ovat yläniskan molemmat reunat ja alaniskan keskellä olevan kiviröykkiön molemmat puolet. Korkealla vedellä lähes koko pätkä on hyvää ottipaikkaa.

Parhaimmillaan Korte on 90-250 kuution juoksutuksilla kalastuksen vaikeutuessa yli 300 kuution virroilla.

Kortteen ajolinja matalalla vedellä on joen hankalin ja on varmasti aiheuttanut eniten vahinkoja. Alin koski ajetaan keskikivikon eteläpuolta pitkin eli noin 20-25 metrin päässä etelärannasta. Kosken lukua tarvitaan. Tämän jälkeen ajetaan keskemmälle koskea. Niska ajetaan eteläpuolen reunaa väistäen isot kivenmurikat. Aja Korte pintakaasulla! Välillä paukkuu osaavillakin.

 

Kistu

 

Seuraava ”koski” ylävirtaan päin on Kistu. Todellisuudessa Kistu on erittäin vaisun näköinen noin sadan metrin mittainen nivan kiihtymä, mutta erittäin kalaisa. Etenkin lohet viihtyvät tässä. Kistulta saadaan varsinkin runsasvetisinä vuosina joen parhaat lohisaaliit. Kistun järkevä soutukalastus vaatii noin 150 kuution juoksutuksen, mutta parhaimmillaan paikka on 200-300 kuution juoksutuksilla. Matalalla vedellä vesi ei Kistulla liiku käytännössä lainkaan.

Koko Kistun alue kannattaa isolla vedellä soutaa huolella, mutta yleisimmin tärppää pätkän keskivaiheilta keskeltä jokea, jossa pohja hieman syvenee. Pohjoispuolen reuna on myös hyvä ottipaikka, mutta kalastukseen haastetta antavat jokeen kaatuneet puut. Etelärannan alakarikolta nappaa myös usein. Lisäksi Kistun ja Kortteen puolessa välissä olevassa ”kurvissa” on hyvä ottikarikko korkealla vedellä.

Kistun soutajalle parasta aikaa on yleensä syyskuu ja lokakuun alkupuoli. Lokakuun loppua kohden kalat siirtyvät alueelta kutupaikoille, joita ei Kistulla juuri ole. Jostain syystä taimenet eivät Kistulla erityisen hyvin viihdy, mutta mahdollisuus niihinkin on.

Kistun ajolinja menee kaikilla vedenkorkeuksilla keskeltä jokea. Etelärannan alaosa kannatta koukata hieman pohjoisrannan puolelta, ettei moottori kolahda ”alakarikon” kiviin.

 

Voimalaitos

 

Noin kaksi kilometriä Kistusta ylävirtaan tulee kaloilla betoniseinä vastaan voimalaitoksen muodossa. Padon alusethan ovat lähes aina hyviä kalapaikkoja, eikä Harjavallan voimalaitoskaan tee tuossa suhteessa poikkeusta. Nousukalojen lyötyä päänsä seinään ne jäävät useimmiten ainakin joksikin aikaa pyörimään voimalaitoksen alapuolelle ennen kuin valahtavat takaisin alemmille koskille.

Kalastusalue voimalaitoksella alkaa noin 400 metriä voimalan alapuolelta, jossa ”voimalaränni” loppuu. Yläpuoli on kalastuskieltoaluetta. Yleisesti voi sanoa, että koko alapuoli on hyvää kalapaikkaa ja mitään tarkkoja ottipaikkoja on vaikea eritellä, koska ne vaihtelevat hyvinkin paljon riippuen virtauksen määrästä. Yleistettynä voi sanoa, että kalan voi saada soutamalla lähes joka paikasta, josta virtaavaa vettä löytyy. Soutajan kannalta parhaimmillaan alue on ehdottomasti isolla vedellä eli virtaaman ollessa 200-350 kuutiota. Tällöin iso osa alapuolen Lammaistenlahtea on virtaavaa vettä ja kalastettavaa aluetta riittää. Matalalla vedellä soutupaikat ovat todella kortilla ja niiden harvojenkin kohdalla on yleensä rannalta kalastajia, joten veden ollessa alhaalla ei voimalaitokselle kannata suunnistaa.

Voimalaitokselta on saatu viimevuosina hyviä lohi- ja taimensaaliita, mutta ylivoimaisesti parhaat saaliit saavat Lammaistenlahden etelärannan verkkomiehet.

Poiketen muista esitellyistä paikoista voimalaitoksella on voimassa normaali lohen- ja taimenen syysrauhoitus.

Suunnatessa voimalaitokselle moottorilla selviää ilman pohjakosketuksia ajamalla suoraa linjaa Kistulta voimalaitoksen etelärannan niemenkärkeen. Molemmin puolin tätä linjaa on karikkoa, joten tarkkana kannattaa olla.

 

Soutajan välineet

 

Tärkein on tietysti vene. Paras vaihtoehto on vanerinen jokivene pohjoisen tyyliin. Jokivene mahdollistaa tehokkaan moottorin käytön vaivattomasti, sillä moottoritehoja tarvitaan jos aikoo päivän aikana kalastaa useammalla koskella. Myös tavallisista lasikuituveneistä saa viritettyä isojakin moottoritehoja kestäviä rakentamalla veneen perään trimmilevyn. Trimmilevyn avulla saa tavalliseen alle viiden metrin lasikuituveneen kestämään jopa 10hv:n moottorin, jolloin liikkuminen koskien välillä sujuu joutuisasti (virittelyt luonnollisesti omalla vastuulla). Pienemmilläkin koneilla pärjää, mutta alle 4hv:n koneita en suosittele johtuen koskien pitkistä välimatkoista ja ajoittain isosta virtaamasta. Ilman konetta joutuu tyytymään yhden tai kahden kosken souteluun. Veneen laskupaikat löytyvät Arantilankosken ylä- ja alapuolelta.

 

Keloiksi on syytä varata Abun luokituksella 6000-7000 luokan hyrräkeloja ja siimaksi vähintään 0,40mm. Vapoina normaalit lohensoutukepukat mitaltaan 9-12 jalkaa. Taimenten kanssa pärjää yleensä kevyemmälläkin kalustolla, mutta lohien kanssa ovat kunnon välineet tarpeen.

Hyvin usein pohjan tuntumaan pääsemiseen ei riitä pelkkä vaappu, vaan vaapun eteen joutuu virittämään erillisen syvääjävaapun. Joella suosituin syvääjä lienee Rapalan Risto Rap 9-5cm koossa. Risto Rappien ongelmana on saatavuus, koska kyseistä mallia ei enää Suomeen tuoda. Toimivia syvääjiä ovat luonnollisesti monet muutkin syvännevaaput, esimerkkinä Rapalan DT -sarja, Rapalan Fatrapit ja Stormin eri mallit. Syvääjävaapuista poistetaan koukut, jolloin pohjaan jäänyt syvääjä irtoaa useimmiten vain antamalla sille löysää siimaa. Syvääjävaappuja on hyvä olla eri syvyyksiin sukeltavia, jotta pohjan tavoittaa eri vedenkorkeuksilla. Myös painoja voi käyttää apuna syvemmälle pääsemiseen.

Vaapuista joella toimivat kaikki normaalit lohivaaput värimaailman ollessa jonkinlainen sekoitus pohjoisten jokien ja Kymijoen ottivärejä. Ottiväreinä lohille pomminvarmoja ovat kelta/mustat, oranssi/mustat ja näiden yhdistelmät, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Taimenkaudella värimaailma muuttuu yleensä vieläkin räikeämpään suuntaan. Veden väri luonnollisesti vaikuttaa värivalintoihin. Vaappujen uinti on monilla saamamiehillä vahvapotkuista ja hakevaa, mutta tässäkin poikkeus vahvistaa säännön. Useimmin kalamiesten siiman päässä roikkuvat KAP, Muuras ja RR-vaaput. Muita toimiviksi havaittuja ovat ainakin Hirvas, Joonas, Mankala ja Wäylä. Peltien soutu ei ole kovinkaan yleistä, mutta kaloja niilläkin saadaan. Suosituin lienee Smeds.

Edellä mainittujen lisäksi veneestä tulee löytyä riittävän iso haavi tai nostokoukku, mielellään molemmat. Ankkuri on myös syytä olla. Kalastajien päällä on luonnollisesti kelluntavälineet.

 

Joen nykytila ja tulevaisuus

 

Verrattuna muihin Suomen lohijokiin Kokemäenjoella vallitsee edelleen varsin villi meininki. Lohen nousuaikaan jokisuu on veneväylää lukuun ottamatta verkotettu umpeen. Tästä johtuen vapakalastajien lohisaaliit jäävät pieniksi. Tosiasiahan on, että lohet istutetaan valtion toimesta jokeen ja mereen jotta ne tulisivat kalastetuiksi riippumatta pyyntimuodosta, mutta kohtuus tulisi kuitenkin säilyttää. Vain pieni murto-osa jokeen pyrkivistä lohista sinne lopulta pääsee. Kun tähän vielä lisätään se, että verkkokalastus on sallittua joessakin, alkaa vapakalastaja olla heikoilla. Lisäksi joella ja jokisuussa esiintyy runsaasti salaverkotusta.

Potentiaalia Kokemäenjoessa olisi urheilukalastuksen osalta jopa Etelä-Suomen parhaaksi lohijoeksi, mutta tähän tilanteeseen pääsemiseksi tulisi jokisuun verkkopyyntiä rajoittaa. Toivossa on hyvä elää.

Tulevat tapahtumat

  • No events.

Tapahtumakalenteri

April 2011
M T W T F S S
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
252627282930 

Haku